Country or region
Country or region
Languages

Koiran ulkoiluttaminen talvella: 3 muistettavaa asiaa

Koiran ulkoiluttaminen talvella: 3 muistettavaa asiaa
Muistelen lämmöllä niitä kertoja, kun joulun pyhien aikaan kävin hiihtämässä koirani Tabatan kanssa. Lomapäivien aamut kuluivat laskettelurinteissä ja iltapäivät vietin tehden pitkiä kävelylenkkejä koira seuranani. Kun koiraa ulkoiluttaa kylmässä ja lumisessa säässä, on hyvä muistaa muutamia perussääntöjä. Kuten me ihmiset, myös koirat tarvitsevat säähän sopivan varustuksen. Tässä siis kolme asiaa, joita ei tulisi unohtaa…
  1. Pidä tassut turvassa!

Valmistauduttaessa kylmiin ilmoihin on muistettava, että koiran tassut hikoavat. Hiki voi saada lumen pakkautumaan tassuihin jäykistäen varpaat ja pahimmassa tapauksessa rikkoa tassujen ihon. Tabatan kanssa lomaillessani minulla oli käytössäni kotikonsteja tassujen suojaamiseen. Konstit ovat vielä tänäkin päivänä käyttökelpoisia. Käytin vuosien ajan hyvin rasvaista Vaselinea (esimerkiksi tatuoijat käyttävät tällaista rasvaa) paksuna kerroksena koiran tassuihin ja kiedoin jalkoihin kangasta suojatakseni tassuja jäätymiseltä. Ongelma tuli kuitenkin esille uudestaan, kun koirani juoksi teräväpintaisella jäällä. Sen tassuja poltteli jäällä kirmaamisen jälkeen, mutta samankaltaisia ongelmia voi esiintyä myös lumettomana aikana. Vuorilla ja luonnossa liikkuessa huomaa usein, että polut ovat täynnä karheaa hiekkaa ja suolakiteitä, jotka voivat ärsyttää koiran tassuja kiinni juuttuessaan.Onneksi nykyisin on saatavilla myös korkealaatuisia, uusista teknisistä materiaaleista valmistettuja tuotteita vanhojen konstien rinnalla. Selatessani Internetiä löysin useita yrityksiä, jotka valmistavat talutushihnojen, valjaiden ja kuonokoppien lisäksi myös koirien tossuja.Koiran tossujen valintaan pätevät samat kriteerit kuin ihmisten kenkien valinnassa. Ensiksikin on keskityttävä kokoon: liian pieni tossu puristaa, liian iso puolestaan hankaa. Tossujen hankinnan jälkeen koira täytyy totuttaa vähitellen sekä tossujen pukemiseen, että niillä kävelemiseen. Ensin koira saattaa olla kömpelö, mutta ajan kuluessa liikkuminen muuttuu sulavammaksi.
  1. Pysytään lämpimänä!

Nykyään näkee yhä useammin vaatteisiin puettuja koiria. Viimeisin villitys joulun hengessä ovat koiralle sopivat poron sarvet tai koiran pukeminen samaan jouluiseen tyyliin omistajansa kanssa. Jokainen saa pukeutua kuten haluaa, mutta koirien osallistuminen omistajiensa muotivillityksiin on huono idea. Kuitenkin takki on tarpeellinen vaatekappale lumisessa säässä. Hyvän takin valitsemiseen on ainoastaan muutama sääntö, mutta niitä on noudatettava tarkasti.

– Takin on oltava sopivan kokoinen. Jos takki on liian tiukka, liikkuminen tuntuu koirasta epämukavalta. Se saattaa jopa raapia itseään tai hieroa itseään seiniä vasten, koska takki tuntuu epämukavalta. Toisaalta liian suuri takki päästää liikaa ilmaa sisään, jolloin se ei auta eläintä pysymään lämpimänä.

– Materiaali ei saa olla synteettistä, tai vielä pahempaa, muovia, koska tällainen materiaali luo kosteuskerroksen koiran ja takin väliin, jolloin kosteus jää koiran iholle. Markkinoilla on tuotteita, jotka eristävät lumelta ja kylmyydeltä, mutta antavat silti koiran kehon hengittää. Tällaiset tuotteet saattavat olla hinnakkaita, mutta ne takaavat paremman suojan koiralle.

  1. Turkki

Kolmas kultainen sääntö, joka tulisi pitää mielessä viedessäsi koirasi ulos lumeen liittyy trimmaamiseen. Turkkihan on luonnollinen suoja ulkoisia tekijöitä vastaan, joten turkkia ei tulisi kylmällä ilmalla trimmata. Pakkasella ei tulisi myöskään kiskoa koiran turkkiin muodostuvia jää- ja lumipaakkuja, vaan ne tulisi sulattaa kärsivällisesti lenkin jälkeen. Apuna voi käyttää hiustenkuivaajaa ennen turkin harjausta.Jos koirasi näkee lunta ensi kertaa, voivat sen reaktiot olla kummallisia ja hassuja. Koira saattaa syödä lunta, hyppiä heinäsirkan lailla, kaivautua piiloon lumeen tai kieltäytyä liikahtamasta: Kaikki nämä reaktiot ovat osa yhteistä uutta kokemustanne lumen parissa.Yhdessä saatte talvesta ja lumesta myös ihania muistoja. Artikkelin kirjoittaja on Luca Scanavacca, koirankouluttaja