Country or region
Country or region
Languages
Finland - FI
Project stories

Susi ja susilauma

Susi ja susilauma
Kun oppii ymmärtämään susilauman sisäistä toimintaa, ajatus siitä, että ainoastaan ihminen voisi elää täydellisessä sosiaalisessa rakenteessa, vaikuttaa aika teennäiseltä. Huolimatta siitä, että sanasta lauma saa helposti jengimäisiä mielleyhtymiä, todellisuudessa susilauma on joukko, joka yhdistyy suojellakseen jokaista jäsentään. Jokainen susi hyväksyy oman asemansa laumassa, aivan kuin perheenjäsen.

Lauman rakenne ja johtajuus

Susilauma muodostuu yleensä määräävästä alfaparista; yksilöstä tai parista, jolla on määräävä asema. Näitä seuraa todennäköisesti beta-pari; keskikastin susipari ja seuraavana arvoasteikossa tulevat, jotka tulevat luultavasti aikanaan korvaamaan nykyisen alfaparin. Näitä seuraa yksi tai useampi susi alimmasta (omega) luokasta. Alfa-pari johtaa koko ryhmää, kun taas beta-pari ohjailee keskikastin susia. Aikuiset huolehtivat jäljelle jäävistä keski- ja alemman luokan laumanjäsenistä. Samalla kun lauman kaksi ääripäätä eivät yleensä muutu, paitsi loukkaantumisten tai kuolemantapausten yhteydessä, keskimääräinen sijoitus laumassa vaihtelee enemmän. Sudenpennut jäävät arvoasteikkosysteemin ulkopuolelle kunnes saavuttavat sukukypsyyden, kun taas naaraat jäävät aina toiselle sijalle uroksiin nähden.Kuten asiaan kuuluu johtaja, dominoiva susi osoittaa asennetta ja näkemystä vastaamaan asemaansa – se seisoo pitkänä, pää ja häntä kohotettuina ja korvat pystyssä. Alfa vaatii myös tärkeitä etuoikeuksia – kuten oikeuden herkutella saalista ennen muita lauman jäseniä. Alempiarvoiset sudet alistuvat usein alfasuden edessä; ne nuolevat johtajansa kuonoa, laskevat päänsä, häntänsä ja korvansa johtajaansa alemmaksi. Omega-suden elämä on kuitenkin paljon haastavampaa. Niiden rooliksi jää olla sosiaalinen liima, joka takaa kevyttä helpotusta lauman tuulisille hetkille. Ne ovat leikkisiä ja rauhoittavat muita konfliktitilanteissa. Omegalle jää usein syntipukin rooli ja ne joutuvat säännöllisesti sietämään muun lauman piittaamattomuutta. Ne saavat yleensä myös ruokailla viimeisenä.

Myytti yksinäisestä sudesta

Arvoasemien välillä on usein konflikteja ja joskus susi ajetaan laumasta ulos tai jätetään oman onnensa nojaan – näin syntyy niin sanottu “yksinäinen susi". Vanhassa sanonnassa kuitenkin sanotaan “Ryhmä on enemmän kuin osiensa summa" ja tämä pitää sinänsä paikkaansa, että vaikka sudet voivat metsästää ja metsästävätkin, ne ovat paljon menestyksekkäämpiä metsästäessään yhdessä tiiminä. Silloin ne voivat työskennellä yhdessä älykkäänä yksikkönä saavuttaakseen saaliinsa. Lauma on myös olennainen tekijä, joka antaa eläinten olemassaololle merkityksen. Aivan kuten perhe, susilauma on sosiaalinen yksikkö ja juurikin mihinkään kuulumattomuuden tunne ja rakenteen puutos ovat asioita, joista yksinäinen susi jää paitsi. Tämä tarkoittaa yksinäistä elämää ilman minkäänlaista viehätystä, mikä siihen usein liitetään. Suden elämästä tulee hankalaa, yksinäistä, jatkuvaa taistelua eloonjäämisestä.Ajatus yhdessä saalistavista susista voi ymmärrettävästi nostattaa pelon ja huolen tunteita. Kuitenkin juuri tämä yhteistyön muoto – yhdessä työskentely lajin säilymisen hyväksi – aivan kuten kompleksisen yhteisörakenteensa ja kehonkielensä, saavat meidät pysähtymään ja pohtimaan niiden älykkyyttä ja tunteiden syvyyttä.